Rahastot ovat Suomessa yksi yleisimmistä sijoittamisen muodoista. Ne tarjoavat mahdollisuuden hajauttaa sijoituksia laajasti eri omaisuuslajeihin ja markkinoille, mikä tekee niistä houkuttelevan vaihtoehdon sekä aloitteleville että kokeneille sijoittajille. Näiden kautta sijoittaminen on helppoa, sillä salkunhoidon ja sijoituskohteiden valinnan hoitaa ammattilainen. Niiden suosio näkyykin sekä laajassa tarjonnassa että sijoituspalveluiden muutoksissa. Rahastot sopivat monenlaisiin tavoitteisiin, olipa kyse sitten pitkäaikaisesta varallisuuden kasvattamisesta tai lyhytaikaisesta säästämisestä.
Lisäksi niiden suosio on kasvanut erityisesti nuorten sijoittajien keskuudessa, sillä ne antavat tilaisuuden sijoittamiseen ilman suurta pääomaa tarjoten helpon tavan päästä alkuun sijoittamisessa.
Kyseessä on sijoitusmuoto, jossa useiden sijoittajien varat yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi ja sijoitetaan etukäteen määriteltyyn kohteeseen, kuten osakkeisiin, korkoinstrumentteihin tai näiden yhdistelmiin. Rahastoa hallinnoi ammattimainen salkunhoitaja tai tiimi, joka tekee sijoituspäätökset sovittujen sääntöjen mukaisesti. Sijoittaja ostaa rahasto-osuuksia, joiden arvo perustuu kyseisen rahaston kokonaisvarallisuuteen.
Suomessa rahastojen toimintaa sääntelee Finanssivalvonta, ja rahastoyhtiöiden tuleekin noudattaa tarkkoja sääntöjä sijoitusten hajauttamisesta, riskienhallinnasta ja raportoinnista. Tämä lisää sijoittajan turvaa verrattuna esimerkiksi suoriin osakesijoituksiin tai ulkomaisiin vaihtoehtoihin, joissa sääntely voi olla huomattavasti löyhempää.
Rahaston toimintaperiaate on simppeli: sijoittajat ostavat osuuksia ja rahastonhoitaja sijoittaa varat eri kohteisiin hajauttaen riskejä. Niiden arvo lasketaan päivittäin, ja osuuden arvo vaihtelee sijoituskohteiden markkina-arvon mukaan. Suurin osa kotimaisista rahastoista on avoimia, eli osuuksia voi siis ostaa ja myydä lähestulkoon päivittäin. Suljetuissa rahastoissa lunastukset onnistuvat vain tiettyinä ajankohtina.
Avoimissa rahastoissa likviditeetti on yleensä hyvä, mutta poikkeuksellisissa markkinatilanteissa, kuten finanssikriisin aikana 2008, rahastoyhtiöt voivat joutua tilapäisesti rajoittamaan lunastuksia sijoittajien suojelemiseksi. Tällaiset tilanteet ovat harvinaisia, mutta ne osoittavat, että rahastoihin liittyy myös likviditeettiriski.
Rahastojen merkittävin etu on hajautus. Sijoittamalla rahastoon saat omistukseesi kerralla useita eri arvopapereita, mikä pienentää yksittäisiin sijoituksiin liittyvää riskiä. Lisäksi niitä hallinnoidaan ammattilaisten toimesta, joten sinun ei tarvitse itse seurata markkinoita aktiivisesti. Ne sopivat hyvin myös pienemmillä summilla sijoittaville, sillä moneen rahastoon pääsee sijoittamaan jo muutamalla kympillä kuukaudessa.
Rahastojen ansiosta myöskin kansainvälinen hajautus onnistuu ilman, että sijoittajan tarvitsee itse perehtyä eri maiden markkinoihin, valuuttariskeihin tai veroseikkoihin. Esimerkiksi globaalit indeksirahastot sijoittavat useille eri mantereille ja toimialoille, mikä vähentää yksittäisten markkinoiden tai maiden vaikutusta kokonaistuottoon.
Rahastojen kirjo on laaja. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2022 Suomessa oli tarjolla noin 550 erilaista rahastoa, ja niiden määrä on jatkanut kasvuaan. Tarjolla olevat vaihtoehdot eroavat sijoituskohteiden, riskitason ja tuotto-odotusten suhteen. Sijoittaja voi valita esimerkiksi alueellisesti rajatun rahaston (esim. Suomi, Eurooppa, USA), toimialakohtaisen rahaston (esim. teknologia, terveydenhuolto) tai strategiaan perustuvan vaihtoehdon (esim. indeksirahasto, aktiivinen rahasto).
Lisäksi valikoimasta löytyy erityisrahastoja, jotka voivat sijoittaa esimerkiksi kiinteistöihin, raaka-aineisiin tai vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin, kuten infrastruktuurihankkeisiin. Tällaiset vaihtoehdot sopivat sijoittajille, jotka hakevat salkkuunsa lisähajautusta perinteisten osakkeiden ja korkoinstrumenttien rinnalle.
Lyhyen koron rahastot sijoittavat pääosin lyhytaikaisiin korkoinstrumentteihin, kuten valtion velkakirjoihin ja yritystodistuksiin, joiden maturiteetti on yleensä alle vuoden. Näiden riski ja tuotto-odotus ovat matalat. Ne sopivatkin erityisesti sijoittajille, jotka arvostavat vakaata arvonkehitystä ja haluavat pitää varansa helposti nostettavissa.
Lyhyen koron rahastot ovat suosittuja esimerkiksi taloyhtiöiden ja yhdistysten kassavarojen sijoituskohteina, sillä niiden arvonvaihtelu on vähäistä ja varat saa tarvittaessa nopeasti käyttöön.
Pitkän koron vaihtoehdot sijoittavat pidempiaikaisiin korkoinstrumentteihin, kuten yrityslainoihin ja valtion joukkovelkakirjoihin, joiden maturiteetti voi olla useita vuosia. Näiden tuotto-odotus on korkeampi kuin lyhyen koron rahastoilla, mutta myöskin korkoriski on suurempi.
Korkotason nousu vaikuttaa erityisesti pitkän koron rahastoihin, sillä joukkovelkakirjojen arvo laskee korkojen noustessa. Siksi sijoittajan kannattaa huomioida korkoympäristön muutokset valitessaan tällaisia sijoitusmuotoja.
Yhdistelmärahastot sijoittavat sekä osakkeisiin että korkoinstrumentteihin. Näissä salkunhoitaja voi muokata osake- ja korkopainoa markkinatilanteen mukaan. Yhdistelmärahastojen riskitaso ja tuotto-odotus sijoittuvat korko- ja osakerahastojen väliin. Esimerkiksi Nordnet One -yhdistelmärahastot tarjoavat kolme eri riskitasoa: varovainen, tasainen ja rohkea, ja ne sijoittavat globaalisti.
Ne sopivat erityisesti sijoittajille, jotka haluavat ulkoistaa salkun tasapainottamisen ammattilaiselle ja välttää itse aktiivista markkinoiden seuraamista. Näissä rahastoissa salkunhoitaja voi esimerkiksi vähentää osakepainoa markkinoiden ollessa epävakaat ja lisätä sitä nousumarkkinoiden aikana.
Osakerahastot sijoittavat pääosin osakkeisiin, ja niiden tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä korkein, mutta samalla niiden arvonvaihtelu on suurinta. Ne soveltuvat pitkäaikaiselle sijoittajalle, joka sietää arvonvaihtelua.
Osakerahastoissa on sekä aktiivisia että passiivisia vaihtoehtoja. Aktiiviset vaihtoehdot pyrkivät valitsemaan markkinoilla paremmin tuottavat osakkeet, kun taas passiiviset indeksirahastot seuraavat tiettyä indeksiä, kuten OMXH25- tai MSCI World-indeksiä. Passiivisten rahastojen kulut ovat yleensä huomattavasti matalammat, mikä voi pitkällä aikavälillä parantaa tuottoa.
Tähän mennessä vuonna 2025 (tammikuu–kesäkuu) parhaiten tuottaneiden rahastojen joukossa on nähty sekä aktiivisia että passiivisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi suomalaiset osakeindeksirahastot, kuten Nordnet Suomi Indeksi, ovat tuottaneet vahvasti viimeisen vuoden aikana. Myös kehittyville markkinoille sijoittavat vaihtoehdot, kuten S-Pankki Kehittyvät Markkinat, ovat hyötyneet talouskasvusta näillä alueilla. Korkorahastojen puolella esimerkiksi OP:n ja Evlin korkorahastot ovat olleet sijoittajien suosiossa niiden vakaamman tuoton ansiosta.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että aiempi tuotto ei suinkaan takaa tulevaa kasvua, ja rahastojen menestys vaihtelee markkinaolosuhteiden mukaan. Sijoittajan kannattaakin tarkastella rahaston tuottohistoriaa vähintään viiden vuoden ajalta ja verrata sitä vertailuindeksiin sekä kilpailijoihin.
Rahastosijoittaminen eroaa osakesijoittamisesta siinä, että rahastossa saat hajautuksen ja ammattilaisten hoitaman salkun, kun taas osakesijoittaja valitsee ja ostaa yksittäisiä osakkeita itse. Yksittäinen osake voi parhaimmillaan tuottaa huomattavasti enemmän kuin rahasto, mutta riski on myöskin suurempi.
Esimerkiksi Applen (AAPL) osakekurssi oli vuoden 2000 alussa noin 0,22 dollaria (splitattuna) ja kesäkuussa 2025 noin 200 dollaria. Tämä tarkoittaa noin 90 000 %:n arvonnousua 25 vuodessa – poikkeuksellinen kehitys, johon vain harvat yhtiöt yltävät. Vastaavalla aikavälillä parhaat osakerahastot ovat tuottaneet noin 2 000–3 000 %. Ne tarjoavat kuitenkin hajautusta ja pienentävät yksittäisiin yhtiöihin liittyvää riskiä.
Rahastot sopivat erityisesti sijoittajille, jotka haluavat vaivattomuutta ja kansainvälistä hajautusta joutumatta seuraamaan markkinoita jatkuvasti.
Vastuullinen sijoittaminen on noussut merkittäväksi teemaksi rahastomarkkinoilla. Yhä useampi rahasto huomioikin sijoituspäätöksissään ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät (ESG). Suomessa esimerkiksi OP Vastuullinen Maailma ja Nordea Climate & Environment ovat suosittuja vaihtoehtoja. Vastuulliset sijoituskohteet valitaan tiukkojen kriteerien perusteella, ja ne voivat sulkea pois esimerkiksi fossiilisia polttoaineita tuottavat yhtiöt.
Vastuullisten rahastojen valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä eri rahastoyhtiöt käyttävät erilaisia kriteerejä ja vastuullisuusmerkintöjä. Sijoittajan kannattaa tarkastella rahaston vastuullisuusraportteja ja selvittää, miten ESG-kriteerit käytännössä toteutuvat sijoitusvalinnoissa.
Rahasto-osuuksia voi ostaa ja myydä helposti verkkopankin, sijoituspalvelun tai rahastoyhtiön kautta. Useimmissa rahastoissa minimimerkintä on 10–100 euroa, ja osuuksia voi myydä koska tahansa – rahat ovat yleensä tilillä muutaman pankkipäivän sisällä. Niihin voi myös säästää kuukausittain automaattisesti, mikä madaltaa kynnystä aloittaa sijoittaminen.
Monet pankit tarjoavat myös mobiilisovelluksia, joiden avulla ostot ja myynnit voi tehdä muutamassa minuutissa. Säännöllinen kuukausisäästäminen on suosittu tapa hajauttaa ostot eri ajankohtiin ja tasata markkinoiden heilahtelujen vaikutusta tuottoihin (ns. ajallinen hajautus).
Eri vaihtoehtojen kulurakenne vaihtelee huomattavasti. Tyypillisiä kuluja ovat hallinnointipalkkio (yleensä 0,2–2,0 % vuodessa), merkintä- ja lunastuspalkkiot sekä mahdolliset tuottosidonnaiset palkkiot. Passiivisten indeksirahastojen kulut ovat usein alle 0,5 % vuodessa, kun taas aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa kulut voivat ylittää 1,5 %. Korkeat kulut syövät tuottoa pitkällä aikavälillä, joten niiden vertailu ennen oman ostopäätöksen tekemistä on tärkeää.
Sijoittajan kannattaa tarkistaa rahaston vuosikertomuksesta tai avaintietoesitteestä kaikki lisämaksut, mukaan lukien mahdolliset piilokulut, kuten kaupankäyntikulut. Esimerkiksi kahden prosentin vuotuinen hallinnointipalkkio voi syödä 20 vuoden aikana merkittävän osan kokonaistuotosta verrattuna matalakuluiseen indeksirahastoon.
Rahastojen tuotto verotetaan pääomatulona, jonka veroprosentti on 30 % (34 % yli 30 000 euron pääomatuloista). Sijoittaja maksaa veroa vain realisoituneesta voitosta eli siis myynnin yhteydessä. Osinkoja jakavat rahastot verotetaan kuten osakkeet, mutta useimmat vaihtoehdot sijoittavat tuotot uudelleen, jolloin verot maksetaan vasta lunastuksen yhteydessä. Vuonna 2025 verovapaan myynnin raja on 1 000 euroa vuodessa, eli jos kaikkien myyntien yhteissumma kalenterivuoden aikana jää alle 1 000 euron, voitto on verovapaata.
Rahastosijoittaminen on ollut historiallisesti kannattavaa pitkällä aikavälillä, erityisesti osake- ja yhdistelmärahastoissa, joissa keskimääräinen vuosituotto on ollut 5–8 %. Korkorahastojen tuotto on matalampi, mutta ne tarjoavat puolestaan vakaampaa arvonkehitystä.
Vuonna 2025 rahasto-osuuksia voi myydä verovapaasti, jos kaikkien myyntien yhteissumma kalenterivuoden aikana jää alle 1 000 euron. Muussa tapauksessa myyntivoitot verotetaan pääomatulona.
Kyllä, rahastoissa voi menettää sijoitetun pääoman osittain tai kokonaan markkinoiden laskiessa. Hajautus kuitenkin pienentää yksittäisten sijoitusten riskiä.
