Peliteoria on soveltavan matematiikan ala, joka tutkii, miten päätöksentekijät toimivat tilanteissa, joissa lopputulos riippuu myös muiden valinnoista. Sitä käytetään laajasti taloustieteessä, yhteiskuntatutkimuksessa ja myös sijoittamisen ymmärtämisessä.
Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä peliteoria on, mistä se on saanut alkunsa ja miten sitä voi soveltaa osakemarkkinoiden hahmottamiseen. Teksti on yleistä tietoa aloittelijalle, ei sijoitussuositus – eikä peliteoria ole tie varmoihin voittoihin.
Mikä peliteoria on?
Peliteoriassa ”peli” tarkoittaa mitä tahansa tilannetta, jossa useampi osapuoli tekee päätöksiä ja jokaisen lopputulos riippuu myös muiden valinnoista. Osapuolia kutsutaan pelaajiksi, ja jokainen pyrkii omalta kannaltaan mahdollisimman hyvään lopputulokseen.
Varsinaisen peliteorian katsotaan syntyneen 1900-luvun alkupuolella. Matemaatikko John von Neumann tutki aihetta ja julkaisi vuonna 1944 yhdessä taloustieteilijä Oskar Morgensternin kanssa teoksen Theory of Games and Economic Behavior, jota pidetään alan perustavana työnä.
Myöhemmin matemaatikko John Nash kehitti käsitteen, joka tunnetaan hänen mukaansa Nash-tasapainona.
Mikä on Nash-tasapaino? Se on tilanne, jossa kukaan pelaaja ei voi parantaa omaa lopputulostaan muuttamalla pelkästään omaa strategiaansa, kun muiden strategiat pysyvät ennallaan. Toisin sanoen jokaisen valinta on paras mahdollinen vastaus muiden valintoihin.
Vangin dilemma – klassinen esimerkki
Peliteorian tunnetuin esimerkki on niin sanottu vangin dilemma. Se auttaa ymmärtämään, miksi järkevät osapuolet voivat päätyä lopputulokseen, joka ei ole kummallekaan paras mahdollinen.
Esimerkissä kahta epäiltyä kuulustellaan erikseen. Kumpikin voi joko pysyä vaiti tai kertoa toisesta. Jos molemmat pysyvät vaiti, molemmat pääsevät vähällä. Jos toinen kertoo ja toinen vaikenee, kertoja pääsee vapaaksi ja vaikenija saa kovan tuomion. Jos molemmat kertovat, molemmat saavat keskitason tuomion.
Koska kumpikaan ei voi luottaa toisen valintaan, molemmilla on houkutus kertoa – vaikka yhteinen paras lopputulos olisi vaieta. Tämä havainnollistaa, miten yksilön kannalta järkevä valinta voi johtaa yhteisesti heikompaan tulokseen.
Sama ilmiö näkyy monissa taloudellisissa tilanteissa, joissa toimijat eivät voi täysin luottaa toistensa toimintaan.
Nollasummapelit ja ei-nollasummapelit
Yksi hyödyllinen jaottelu on jako nollasummapeleihin ja ei-nollasummapeleihin.
Mikä on nollasummapeli? Nollasummapelissä toisen voitto on aina toisen tappio – yhteenlaskettu tulos on nolla. Esimerkiksi pokeripöydässä jaossa oleva raha vain vaihtaa omistajaa.
Osakemarkkinoita ajatellaan joskus virheellisesti pelkkänä nollasummapelinä. Pitkällä aikavälillä ne ovat kuitenkin olleet enemmän ei-nollasummapeli: talouden kasvaessa yritykset luovat uutta arvoa, joten kaikki omistajat voivat hyötyä yhtä aikaa. Tätä näkökulmaa käsitellään tarkemmin artikkelissa onko osakekauppa vain erilaista kasinopelaamista.
Peliteoria pelaamisessa
Pelaamisessa peliteorian hyöty vaihtelee pelityypin mukaan. Puhtaasti sattumaan perustuvissa peleissä, kuten kolikkopeleissä, siitä ei ole apua, koska lopputulokseen ei voi vaikuttaa.
Sen sijaan peleissä, joissa pelataan muita ihmisiä vastaan – kuten pokerissa – peliteoriasta voi olla hyötyä. Sen avulla voi pyrkiä ennakoimaan muiden pelaajien toimintaa ja valitsemaan oman strategian sen mukaan. Nash-tasapainon kaltaisia käsitteitä käytetäänkin usein juuri pokeristrategian yhteydessä.
Peliteoria monen tutkimusalan taustalla
Vaikka nimi viittaa pelaamiseen, peliteoriaa sovelletaan hyvin laajasti. Sen näkökulmasta lähes minkä tahansa vuorovaikutustilanteen voi hahmottaa pelinä, jossa osapuolet tavoittelevat omaa etuaan.
Yksi sovellusalue on mekanismisuunnittelu, jossa ei pyritä muuttamaan pelaajien käyttäytymistä vaan itse ”peliä”.
Mitä mekanismisuunnittelu tarkoittaa? Siinä suunnitellaan säännöt niin, että osapuolten omaa etuaan tavoitteleva toiminta johtaa haluttuun lopputulokseen. Sitä hyödynnetään esimerkiksi huutokauppojen, verotuksen ja markkinoiden sääntöjen suunnittelussa.
Peliteoriaa käytetään myös liike-elämässä esimerkiksi hinnoittelun ja neuvottelujen analysoinnissa.
Peliteoria sijoittajan ajattelun tukena
Sijoittamisessa peliteoria on ennen kaikkea tapa jäsentää ajattelua. Markkinoita voi hahmottaa pelinä, jossa lukemattomat toimijat tekevät päätöksiä omista lähtökohdistaan, ja hinnat muodostuvat näiden päätösten summana.
Tällainen ajattelu voi auttaa ymmärtämään, miksi markkinat reagoivat tietyllä tavalla – esimerkiksi miksi paniikki voi ruokkia itseään laskumarkkinassa. Se auttaa myös analysoimaan suuryhtiöiden käyttäytymistä: esimerkiksi puhelinvalmistajien ratkaisut ovat pitkälti vastauksia kilpailijoiden liikkeisiin, ikään kuin jatkuvaa shakkipeliä. Havainnollisen esimerkin yhtiöiden strategisista käänteistä tarjoaa Nokian historia.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää rajat: markkinoihin vaikuttaa valtava määrä tekijöitä, joista monia on mahdoton ennustaa. Peliteoria ei anna varmoja vastauksia eikä takaa tuottoa. Se on yksi ajattelun työkalu muiden joukossa.
Peliteoria on vain yksi työkalu
Menestys sijoittajana ei perustu yhteen teoriaan. Peliteoria voi kehittää strategista ajattelua ja auttaa ymmärtämään muiden päätöksentekoa, mutta se ei korvaa perusasioita: hajautusta, pitkäjänteisyyttä ja realistisia tuotto-odotuksia.
Osakkeisiin, indeksirahastoihin ja muihin sijoituskohteisiin vaikuttaa moni tekijä, eikä yhtä oikeaa voittostrategiaa ole olemassa. Parhaimmillaan peliteoria auttaa esittämään parempia kysymyksiä – ei antamaan varmoja vastauksia.
Yhteenveto
Peliteoria tutkii päätöksentekoa tilanteissa, joissa lopputulos riippuu myös muiden valinnoista. Sen perusta luotiin 1940-luvulla, ja käsitteet kuten Nash-tasapaino ja vangin dilemma auttavat ymmärtämään, miksi osapuolet toimivat tietyllä tavalla.
Sijoittamisessa peliteoria on hyödyllinen tapa hahmottaa markkinoita monimutkaisena pelinä ja kehittää strategista ajattelua. Se ei kuitenkaan ole tie varmoihin voittoihin, vaan yksi työkalu, joka toimii parhaiten yhdessä hajautuksen, pitkäjänteisyyden ja huolellisen taustatyön kanssa.
Vastuuvapauslauseke: Tämä artikkeli on tarkoitettu ainoastaan yleiseen tiedotukseen, eikä se ole sijoitusneuvo, suositus tai kehotus sijoittaa. Peliteoria on ajattelun työkalu, ei menetelmä varmojen tuottojen saavuttamiseen. Sijoittamiseen liittyy aina riski pääoman menettämisestä. Tee päätökset oman harkintasi pohjalta ja käänny tarvittaessa valtuutetun sijoitusneuvojan puoleen.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä peliteoria tarkoittaa?
Peliteoria on matematiikan ja taloustieteen ala, joka tutkii päätöksentekoa tilanteissa, joissa lopputulos riippuu myös muiden osapuolten valinnoista. Sitä sovelletaan laajasti taloustieteessä, yhteiskuntatutkimuksessa ja liike-elämässä.
Kuka kehitti peliteorian?
Alan perustavana työnä pidetään John von Neumannin ja Oskar Morgensternin teosta Theory of Games and Economic Behavior (1944). Myöhemmin John Nash kehitti keskeisen käsitteen, Nash-tasapainon.
Mikä on Nash-tasapaino?
Se on tilanne, jossa kukaan pelaaja ei voi parantaa omaa lopputulostaan muuttamalla pelkästään omaa strategiaansa. Jokaisen valinta on paras mahdollinen vastaus muiden valintoihin.
Miten peliteoriaa sovelletaan sijoittamisessa?
Sitä käytetään ennen kaikkea ajattelun jäsentämiseen: markkinoita voi hahmottaa pelinä, jossa monet toimijat tekevät päätöksiä. Se auttaa ymmärtämään markkinoiden liikkeitä, mutta ei anna varmoja ennusteita.
Voiko peliteorialla voittaa markkinat?
Ei varmasti. Peliteoria voi kehittää strategista ajattelua, mutta markkinoihin vaikuttaa liian moni ennakoimaton tekijä, jotta se takaisi tuottoa. Se on yksi työkalu, ei voittostrategia.
Mikä on vangin dilemma?
Se on peliteorian klassinen esimerkki, jossa kaksi osapuolta päätyy omaa etuaan tavoitellessaan lopputulokseen, joka ei ole kummallekaan paras mahdollinen. Se havainnollistaa, miten luottamuksen puute vaikuttaa päätöksiin.